Kiitos Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry!
Rotujärjestö tarttuu Suomen Kennelliiton mahdollistamaan
roturisteytysprojektiin. Tieto lähti heti myös Ruotsiin ja Ingemar
Boreliuksen viesti tänäaamuna 21.1.2026 oli täynnä riemua ja
tyytyväisyyttä:
" I have tried to do what I can to
promote this idea for so many years, so it feels like a reward, even if
it is the unique Finnish mentality and your unique capability to decide
on complex questions that have made it possible."
Tämän enempää en tiedä joten luetaan tarkkaan Flattiviesti 1/2026!
Kennel Blackpepoon Uutisia vuodelta 2026
uutisia vuodelta:
27.4.2026
Missi, Flatout Hirmu Tehokas tänään 10 vuotta. Kolmen
pentueen äiti, yhden pentueen mummo. Toivottavasti tänä vuonna jo
isomummo. Missi avasi mökkikauden ja oli onnellinen kun sai huoletta
valita uidako järvessä vai piehtaroidako lumessa. Luksusta!
Koirien mittaamisesta, koosta, arvosteluohjeista, rotutyypistä ja... hylkäämisestä:
Flattiurosten ihannekorkeus on 59 - 61,5 ja -narttujen 56 - 59,
liikkumavaraa siis yhden tuuman verran (tuuma: 2,54 cm) eli ei kovin
paljon. Arvosteluohjeessa on annettu liikkumavaraa +/-3cm joten
urosten sallittu korkeus 56 - 64,5 ja narttujen 53 - 62.
Ihan tuoreeltaan olen tavannut 56 cm nartun mikä on todella hienoa että
sellaisia on, oleellista kuitenkin huomata, että vastaavan kokoinen
uros on arvosteluohjeen mukaan ok, ihan yhtä ok kuin 64,5 cm.
Valitettavasti tilanne on se, että 66 ja 67 cm urokset menevät joka
päivä arvostelussa läpi sa:n kera. Vaikea olisi siis näyttelyitä
mainostaa niiden jalostusta palvelevalla merkityksellä... No,
tuomarilla on vapauksia, varsinkin jos rotumääritelmään ei ole kirjattu
kokoa hylkääväksi virheeksi. Tuomarin sanelusta voi hyvin ilmetäkin,
että hän palkitsee koiran suuresta koosta huolimatta. Mutta pahaa tekee
kun ylisuuren koiran arvostelussa lukee 'hyvä koko'. Ja edelleen,
tuomarilla on vapauksia ja jossain vaiheessa tuomari voi koiran
hylätäkin sen koon vuoksi.
Koko ei noutavalla lintukoiralla ole ulkomuotoseikka vaan käyttötarkoituksen sanelema ihanne. SIIS IHANNE. Ihannekoira
saa erinomaisen ja sa:n, muut saa muuta, eikö vain? Esimerkiksi
erinomaisen ilman sa:ta tai erittäin hyvän. Skaalaa on kyllä.
Jalostusvalinnat ei muutu niin kauan kuin vääränlaisella koiralla
menestyy. Jos sitten halutaan ajatella ettei käyttötarkoitus määritä
kokoa niin määrittääkö muutakaan? Karvanlaatua? Käpäliä? Rintakehän
pituutta/syvyyttä/tilavuutta? Lanneosan pituutta? Lantion asentoa? Pään
kuivuutta (huulet/höyhenet)?
9.4.2026
Edelleen jatkoa mittasuhteisiin koska umt-kurssivuosi... Jatkuvaa kertausta, arvostelukutsut pitävät kertaamisen säännöllisenä.
Suomenajokoiran mittasuhteet ovat n. 1 : 1,1 eli rungossa tulee olla n.
10 prosenttia enemmän pituutta kuin säkäkorkeutta. Nartuille sallitaan
tätä enemmän. Materiaalissa rotua kuvataan 'selvästi korkeuttaan
pidempi'.
Kertauksessa myös shiba, hokkaidonkoira, kishunkoira ja shikokunkoira -
kaikille näille mainittu samat mittasuhteet kuin edellä eli 1 : 1,1
mutta yhdestäkään ei todeta 'selvästi korkeuttaan pidempi'. Japanissa ja Suomessa tehty itsenäistä työtä toisista välittämättä.
Siirrytään Portugaliin ja podengoihin, kokomuunnokset iso ja
keskikokoinen jatkavat samaa linjaa eli 1 : 1,1. Rotumääritelmässä nämä
mainitaan päinvastoin eli ensin rungon pituus ja sitten säkäkorkeus (
11 : 10 ) ja niin myös näistä poikkeavalla pienikokoisella
portugalinpodengolla eli 6 : 5 - koulutuksessa tämän sanottiin olevan
13+ % mutta siinä joku ajatuskatkos sillä
5 : 6 =
10 : 12 =
1 : 1,2 eli rungossa on 20% enemmän pituutta kuin korkeutta.
Siirrytään brittien valtakuntaan, sussexinspanielista ei mitään
mainintaa missään mittasuhteista, clumberspanielilla vain todetaan
rungon olevan pitkä. Onkin todella kiva että rotumääritelmien
etusivulla yleensä aina on kuva tyypillisestä yksilöstä.
No, sitten otetaan esiin dreeverin rotumääritelmä ja yritetään kuvan
koira saada annettuihin mittoihin. Kyllä vaan, maavaran suhteen
onnistuu (n. 40 % säkäkorkeudesta) mutta ei rungon pituuden suhteen,
rotumääritelmän laajennuksessa kerrotaan rungon olevan 1,5 - 1,6
kertainen säkäkorkeuteen nähden. Piirroskuvan koira on selvästi lyhyt
ja siksi melko sporttisen oloinen.
Matemaattisiin mittoihin ei arvostellessa koskaan voi mennä,
silmämääräisesti joko miellyttää tai ei. Ja elävän koiran näkee aina
liikkeessä, kuvan koiraa ei. Mutta kuvan koiraa voi mitata
viivottimella. Ja pitääkin mitata. Kuvia, kuvia, kuvia, katsokaa paljon
kuvia.
19.3.2026
Paikkakunnalleni on avautunut Kuuravet, uusi
eläinlääkäriasema. Tsekaamme palvelun heti kun sellainen tilanne eteen
tulee - toinen omistaja hyvikin paikallinen hahmo.
Käsittämätön oli Vilin keissi, kun joku aika sitten sen kintereessä
ollut patti poistettiin (Aitovet) ja jo leikkausvaiheessa epäiltiin
tikkien pitävyyttä. Sama ongelma oli meidän Ritunkin kintereessä (ell
Suvi Kapiainen). No, Vilin jalka sitten viikonlopun aikana oli auennut
ja kiikutettiin Evidensiaan, koska siellä päivystettiin. Totesivat,
että vain putsaavat koska on toisen lekurin operoima. Arjen koittaessa
vietiin taas Aitovetiin ja hiljakseen sitten parani. Kaikki hyvin.
Yllätys tuli sitten vähän myöhemmin kun Evidensia lähestyi
sähköpostilla - mainosti kätevästi ja ammattitaidolla sujuvaa
eutanasiaa. MIETTIKÄÄ! Jotenkin olin kuvitellut tässä vuosien varrella,
että Evidensia on jo pohjalla käynyt mutta tämä oli rimanalitus vielä
siihenkin.
Rosa, Blackpepoon Purple Bird kävi ottamassa päikkärit eläinlääkärissä,
muutama röntgenkuva entisten lisäksi ja hyvältä näyttää. Puhtaat
olkanivelet, samoin täysin puhdas selkä. Toki ikää vasta se reilu kaksi
vuotta mutta hyvä näin. Oikein hyvä!
10.3.2026
Flattiviesti tuli. Crufts meni. Verratkaa menestyjien ja historian koirien mittasuhteita.
Säkäkorkeus ja sen suhde pituuteen, eli olkanivelestä (ei karvoista, ei
eturinnasta) istuinluun kärkeen (ei karvoihin) ja laskekaa mitä saatte.
Viivotin siis käyttöön.
Samalla voi tsekata raajakorkeuden eli säkästä kyynärpäähän ja
maasta kyynärpäähän, tulos pitäisi olla 1:1. Taas se röntgenkatse
käyttöön eli luumitta. Tyypillinen flatti on nuorena korkearaajainen, jolloin 1:1 ei päde.
28.2.2026
Urho ajelee kauden viimeistä jänisajoa. Ritu ei enää päässyt, kiimapäiviä vielä joten ei lähtenyt muita häiritsemään.
Kuulin ´kurkkuhalvauksesta´ joten tein flateille kuolinsyyhaun
viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Yhden löysin, yli kymmenvuotias koira.
Hämmästyksekseni löytyi kaksi sokeaa koiraa. Useita synnynnäisiä
munuaisvikoja, tuontikoiristakin, ja tämä RD nyt tiedossa olikin rodun
tyyppivikana. Pentuesuunnitelmia tarkastellessa mietin että onhan
varmasti tehty ataksiatutkimukset (Alankomaat, Utrecht University) -
jos on niin laittakaa Lisätietoja -kohtaan sinne rotujärjestön
pentuvälitykseen. Eli jos kerran on jotain jonka testillä voi varmistaa
niin se kannattaa nyt ihan oikeasti tehdä.
Sokeita koiria tiedän nyt siis flateissä kaikkiaan kolme. Ei
montaa mutta flatin geenipoolissa kuitenkin tarkastelun väärti.
Muistutan, että rodun kotimaassa pääpaino on gonioskopiatutkimuksissa.
Mutta se syöpä! Jotta flatin jatkokehitys pääsee kunnolla käyntiin,
olisi kiva jos ne eivät kuolisi syöpään parhaassa iässään. Pelkästään
syöpä+jalostuspohja on tälle rodulle peruste roturisteytykseen.
Sitten niistä ulkomuototuomarihommista;)
Muistui mieleen kurssilta 2017 kuinka yksi kouluttajistamme,
ammatikseenkin silloin yliopisto-opettajana toiminut nyt jo edesmennyt
tohtori taisi tehdä meille jonkunlaisen testin, jossa selvitettin
millaisia oppijoita olimme. Ihmiset kun oppivat kovin eri tavoin:
osalla esimerkiksi vahvuus voi olla kuullussa, osalla luetussa ja osa
oppii parhaiten tekemällä. Tämän tyyppinen itsetutkiskelu olisi ollut
minulle hyväksi jo lukioaikana, miksei aiemminkin.
Toki olen huomannut että vaikka kuinka rakastan musiikkia ja radiota
kuuntelen, ja mielellään jopa laulaisin mikäli kukaan ei ole
kuuntelemassa niin ei vaan jää päähän laulunsanat. Voin kaivaa jostain
laulun sanat ja lukea siitä, mutta ei jää vieläkään mieleen. Mutta kun
itse kirjoitan laulun sanat niin sitten jää muistiin. Ja pysyy siellä.
Rotujen koulutuksissa minulle on kovin tuhoisaa jos vain seuraan
koulutusta kuunnellen. Mutta jos kirjoitan muistiinpanoja, niin niiden
pariin päätyessäni muistan lähes koko koulutuksen. Mystistä. Jos sitten
olen tehnyt jonkun rodun arvostelukokeen jotakuinkin vaikeuksitta, lyö
pää täysin tyhjää kun samat asiat pitäisi heti perään käydä läpi kun
niitä minulta suullisesti kysellään. Olen monesti jo päättänytkin, että
käsken katsoa sieltä papereista. Jos sitten vielä siinä on karhukoiran
esittäjät ympärillä ja vastaanottaja kysyy huutaen MUSTA-VALKO? vai
VALKO-MUSTA? niin pää on täysin tyhjä. Kotona sitten vasta tajuaa että
olisin voinut vaikka potkaista munille...
Joku voi oppia hyvinkin paljon rodusta seisomalla kollegan kanssa
kehässä ja kuuntelemalla. Tai sitten voi oppia niin, että omatoimisesti
opiskelee ja ottaa harjoittelusta vain sen hyödyn, että saa kädet
koiraan ja muodostaa itse mielipiteen. Tärkeintä kuitenkin tuntea
itsensä että tietää miten oppii. Onkin mukava aika ajoin nakata pelkkä
kuva kollegalle ja jäädä odottamaan mitä hyvää tai huonoa hän siitä
löytää ja paljonko sillä loppupelissä olisi sitten painoarvoa kehässä.
Jossakin vaiheessa minulle aukeaa näyttömahdollisuus mutta en usko sen
sopivan minulle. Taidan mieluummin tehdä kokeen perinteisesti (eli
kirjallisesti kaikista koekoirista).
YouTubessa on erinomaisia taidokkaasti taltioituja pätkiä Westminsterin
näyttelyistä useista roduista. Teen niillä paljon harjoituksia eli
poimin omat suosikit ja seuraan kuinka tuomari ne sijoittaa. Tämä on
hyvä lisä siihen, että fyysisesti pääset koiria tuomariharjoittelussa
kopeloimaan. Elena aina muistutti kuinka tärkeää on katsella kuvia,
paljon kuvia.
Hylättyjä arvostelukokeesta varmasti tulee, kaikille. Ainakin joskus.
Minulla on hylättyjä joita en ole koskaan lähtenyt uusimaan. Kaikki ne
hylätyt jotka olen lähtenyt uusimaan, on sitten menneet läpi eli
mistään en ole kahteen kertaan saanut hylättyä. Hylättyä koetta ei
myöhemmin voi tehdä näyttönä eli jos on pelisilmää/sisäpiiritietoa niin
voi miettiä mitkä kaikki rodut kannattaa jättää suoritettavaksi
näytöllä. Laajentaminen uusiin roturyhmiin ei myöskään ole
itsestäänselvyys, sitä voi hidastaa useat hylätyt tai valmistumattomat
ryhmät. Minulla yksi ryhmä on valmis eli se FCI6 josta aloitin.
Sääntö-Suomi pätee myös Kennelliitossa. Kolmesti olen hakenut
laajennusoikeutta eikä ole jarrutettu.
25.2.2026
Kausi lähenee loppuaan, Urho sai eilen loppupäivästä
pakkasen lauhduttua ajella jänistä. Sitä ennen miehissä poistivat
rusakoita ja lihaa tuli meidänkin pakastimeen. Ritulla tärppipäivä
taisi olla maanantai ja ihan hyvä että edes metsään voi Urhon viedä
tuulettamaan ajatuksiaan.
Ulkomuototuomarikurssivuosi joten pari sanaa taas: mikäli
ulkomuototuomaritoiminta kiinnostaa ja kurssille pyrkii, on hyvä
muistaa että lompakko on oltava kunnossa. Kaiken maksat itse. Ajat
koulutukseen (max. kerran vuodessa), vaikkapa Laihialle. Sitten ajat
harjoittelemaan (vähintään yksi harjoittelukerta jossa oltava vähintään
yksi harjoiteltava ja siinä näyttelyssä ei sitten ole sinun omia koiria
missään kehässä) ja aikanaan ajat sitten tekemään sen kokeen (max
kerran vuodessa/rotu, yleensä). Hyvin harvoin nämä tapahtuu ihan
kotinurkilla, eilenkin vietin autossa neljä tuntia. Dieseliä kuluu
semmoiset 7,7 l sadalla kilometrillä. Melko paljon saat opiskella
kunnes sinulla on niin paljon rotuja jotta kutsu näyttelyyn
arvostelmaan käy.
Ja siitä ne rahahanat aukeaa! No ei, päivärahat ja
kilometrikorvaukset, ei muuta. Joissain tilanteissa yöpyminen
hotellissa, joissain tilanteissa illallinen (ateriat korvataan
matkustussäännön mukaan). Mikäli päätät yöpyä ystävän luona hotellin
sijaan, ei sitä tietenkään rahaksi muuteta. Ennen näyttelyä täytyy
hyvin varata aikaa rotumääritelmien kertaamiseen ja se on ihan ok
mikäli näette tuomarin tarkistavan aineistoistaan jotain kesken
arvostelun.
Kutsumus, rakkaudesta lajiin. Sitä se on. Kuumottavassa, erittäin
opettavaisessa tilanteessa olin eilenkin vaikka kotiinkin olisi voinut
jäädä. Lagotto romagnolo, ihana rotu.
3.2.2026
Pakkasjaksoa... kiimassa nyt myös Missi joten irtilasku ei
ainakaan Urhon kohdalla tuottaisikaan ihmeellistä tulosta. Ainut näistä
jolle ei kiimaa ole tullut on Ritu ja se oli siis tarkoitus astuttaa jo
joulukuussa. Ei nyt sitten astutella vaikka kiima epäilemättä vielä
tässä alkaa ja tulee omalta osaltaan Urhon päätä sekoittamaan
loppukaudelle - syntyvät pennut menisivät kesämökkikaudelle ja se ei
meille käy.
19.1.2026
Melko pitkän pakkasjakson jälkeen yöllä keli vei plussalle
ja oli mielenkiintoista mennä metsään ja laskea irti Vimma, Hippa ja
Urho. Vimma teki kympin haun ja jätettiin omineen ajelemaan. Siirryttin
toiseen paikkaan ja irti laskettiin Hippa 7 kk ja kun sekin löysi
pitkäkorvan juoksemaan edellään niin kolmannessa paikassa pääsi irti
Urho. Tulet saatiin kahteen paikkaan, jälkimmäisessä evästeltiin.
Kiinni otettiin rusakkoajosta ensin Urho, sitten etäs loitonnut Hippa
ja viimeisenä Vimma. Hellyttiin vielä löysäämään Urho uudelleen mutta
se jäi ratkomaan tyttärensä visaista pähkinää. Ja joo, kotona kiimassa
nyt Kirri.
Kiitos Kuomionpään Mannereille käynnistä, kiva reissu. Palaute Urhon jälkikasvusta oli meille mieleen.
Koiramme -lehti tuli, tarkkana niiden ravikuvien kanssa. Omistakin
koirista on hyvä saada ravikuvia. Niin ikään lumi kannattaa hyödyntää -
osuuko takajalan käpälä suoraan etujalan jättämään askelmerkkiin? Vai
jääkö takaraaja kokonaan tai osittain eturaajan askelmerkin taakse? Jos
menee edelle niin onko myös sivussa jolloin yhden sijaan (vrt. ketun
helminauha) tulee kaksi rataa (vrt. supikoira). Rotukohtaiset
vaatimukset toki onkin erilaiset, vrt. englanninbulldoggi /
lapinporokoira. Ulkomuototuomariuraa haaveilevat ottaa nämä haltuun
a.s.a.p.
Mikäli koira sivuliikkeissä astuu rungon alla ristiin niin onko liike
edestä ja takaa katsoen yhdensuuntaista? Tokkopa. Jalostuksellisesti:
pidentääkkö runkoa vai niukentaakko kulmauksia, parantaakko lantion
asentoa? Esittäminen: saako koira oikeasti käyttää kaulaansa
tasapainottaakseen raviaan vai onko hihna jotenkin estämässä sitä. Ihan
ilman ihmisapua ketut sukupolvi toisensa jälkeen jättävät samanlaisen
energiatehokkaan yksirataisen jäljen. Kettu on kestävää tyyppiä eli
ravaaja, aivan kuten tuo edellä mainittu lapinporokoira. Tai flatti tai
beagle.
Pitkärunkoinen koira niukilla kulmilla ei koskaan yllä askelmerkkiinsä
ja tavallaan osa rungosta jää silloin tuetta. Mahdollista että selkä
rasittuu? Lihakset vahvistuu? Selkä menee kaarelle? Lyhytrunkoinen
koira voimakkailla kulmilla astuisi takajalalla eturaajansa päälle
jolloin tätä välttääkseen ehkä ravaa vinossa jolloin toinen takaraaja
osuus eturaajojen askelmerkkien väliin ja toinen eturaajan askelmerkin
sivuun. Rakenteesta riippuen koira voi ratkaista ongelman myös niin
että etuosan askellus on leveää ja takaosan kapeaa, silloinkaan raajat
eivät rungon alla törmää. Joskus myös on toisinpäin eli koira menee
edestä kapeasti ja levittää takaraajat leveälle. Ravihevosetkin taitaa
tehdä tätä... Mutta luonnosta ei taaskaan sellaista hirveä löydy jolla
tällainen ongelma olisi. Luonto ei salli epäsopivia vaan on aina
karsinut ja kehittänyt - vain menestyjät ovat jatkamassa sukua.
6.1.2026
Wau, Ingemarin kirjoittama kirja The Working Flatcoated Retriever saapui
Amazonilta. Pitkään ja huolella on kirjaa työstetty, välillä vähän usko
alkoi loppua mutta lopputulos on kyllä aivan mieletön opus. Ostin
kirjan kovakantisena ja kun se on kokoa A4 ja sivuja semmoiset 450 niin
onpahan mittava panostus Ruotsin Flattikerhon perustajajäseneltä.
Autoin aina kun voin, mm. haastattelemalla Tapio Takalan sekä
tarkistamalla käyttövalioiden listaa ja toki päivittämällä sitä - näin
siellä on mukana tuoreinkin eli Toskalan Mikan käyttövalio
Taka-Tapiolan Simba.
Kirja kannattaa kyllä tarkkaan lukea. Esimerkiksi hyvät rivit
siellä on Becky Johnsonilta joka on tehnyt brittien laajennetun
rotumääritelmän.
Samaan aikaan kun Suomessa väitetään, että flatin kuuluu olla 'flashy',
sanotaan rodun kotimaassa ettei sen kuulu olla 'glamorous'.
Paljon on vielä tekstiä lukematta mutta olen todella kiitollinen Timo Blomin tekstistä.
4.1.2026
Lehti saapui, kiva kirjoitus Auvo R. Mitä tulee
´täytekoiriin´ niin meille tuli kaksi puhelua ennen piirinmestaruuden
ilmoittautumisajan päättymistä. Puheluiden tarkoituksena oli saada
meidät ilmoittamaan oma koira. Tästä voisi päätellä että soittajat
tiesivät mitkä koirat ilmoittautuneissa on ja mitkä ei. Haettiin
´seitsemättä´ koiraa jolla aukeaisi lohkoon ´kolmas´ paikka.
Pelkkä teksti on tylsää, laitetaan pari kuvaa. Piirroksen ja
kuvan välissä taitaa olla aika tarkkaan 100 vuotta. Koiramaalauksistaan
tunnettu Maud Earl (1863 - 1943) ei varmaankaan vetänyt hatusta mitä
maalasi vaan tallensi sen mitä näki. Rotutyyppi yks yhteen? Missi on
kuvattuna reilun 9 vuoden iässä.
Ulkomailta tuli mukava viesti. Missin tyttärentytär Rosa (B.Purple
Bird) oli päätynyt sukutaulunsa kanssa tarkasteluun ja siitä todettiin,
ettei kyseinen tarkastelija ollut nähnyt niin monimuotoista sukutaulua
vaikka oli tehnyt / tutkinut niitä n. 500 kpl. Todella mielenkiintoista
sillä Rosan sulhasvalintakin vaikuttaisi olevan jotain muuta kuin
valtavirtaa... No, astutetaanko ja tuleeko pentuja, ei voi tietää.
Varmaan sitten vuoden sisään pitäisi jotain tapahtua.
l