Kennel Blackpepoon Uutisia vuodelta 2012
uutisia vuodelta:
*************************************************************************
7.2.2012
Ihan joka päivä ei työt haittaa harrastuksia... Kiira pääsi metsään
ajelemaan, sitkeästi hakee ja ajo kulkee joten kuten. Ihan siinä ja
siinä ettei jänis muuttanut meille;)
4.2.2012
Blackpepoon One Cliff ( Gilliam's Gold Suomi Poika - Blackpepoon Another One )
Kotikäynnillä Ropin luona. Kiitos kun päästiin käymään. Kanit kiittävät hevosilta saamistaan heinistä!
28.1.2012
Porukalla saivat jahdissa rusakon. Ilman meidän koiria.
Nooa, Blackpepoon Gin Sour on silmätarkastettu Kuopiossa ja ok.
Eetu, Blackpepoon Be Accord on kasvattajan toimesta Ruovedellä todettu
iloiseksi ja reippaaksi, pian 6 vuotta täyttäväksi urkiksi joka nyt sai
mikrosirun niskaansa. Kiitos kun pääsin tupatarkastukselle ;) Epäilemättä äitiinsä tullut uros.
Hirrrrrrveen kiva viikonloppu;)
22.1.12
... ja ja ja ja tänään 2 rusakkoa, toinen tuli isännän ampumana meille.
21.1.2012
Rusakkojahtia, Katan pölläyttämän ampui Harri ja Villen ;) pölläyttämän
ampui isäntä. Hirven- ja ja ja ja ja ja jäniksenlihan jälkeen rusakko
tuokin mukavaa vaihtelua;)
Meillä on myydä kaneja lemmikkeiksi, risteytyskanit tulevat pian luovutusikään. Puhtaat Sachsengoldit (3) luovutetaan myöhemmin.
15.1.2012
Kiira ja Kata pääsivät jaloittelmaan kohtuupaksussa lumessa.
Molemmilla jotain tapahtumia, muttei ihmeitä. Kata sai pitkästä aikaa
lennättää rusakkoa. Lauantai jäi kokonaan väliin, kun isännällä jo
perjantaina töihin pääseminen vaati useamman tielle kaatuneen puun
sahaamista.
8.1.2012
Kiiran vuoro päästä metsään. Kolmisen tuntia jäniksen perässä, mutta
siitä ajoa lapulle olisi kertynyt vain puolisen tuntia. Metsästysinnon
puutteesta ei tyttöpientä voi syyttää :) Isäntä väittää, että suurin
haaste on saada se käyttäytymään näyttelykoirana. Niinpä...
7.1.2012
Kennelpiirin koulutusta näyttelytoimikunnille. Sääntökokeilu
(yhteispohjoismaiset) tulivat alkuvuodesta voimaan pienillä
viilauksilla ja näin jatketaan nyt viiden vuoden ajan.
Kolmen beaglen voimilla metsään, muttei ajoa. Heti aamusta alkoi puskea
lunta oikein reilusti. Mutta ei pidä valittaa, luntahan on toivottu...
26.1.2012
AEM yhteisjahti. Kata sai ajon, mutta muuten päivän anti ei ollut ihmeellinen. Raikasta ilmaa ja nuotiomakkaraa...
1.1.2012
Kiiran haut laajenee kun sentin lumihangella on paljon yöllistä jälkeä.
Nyt painatti jo 400 metrin päähän ja teki hyvää hakua puoli tuntia.
Sieltä sitten jänis liikkeelle. Ajon kulku on vielä ekaluokkalaisen
aapis-tasolla ;) Katan haku 20 minuuttia, jänisajoa 40 minuuttia ja ajo päättyi riistalaukaukseen. Jäniskoira;) Vuosi alkoi mukavasti kun luntakin hipsii hiljalleen maahan...
Kotisivuihin päivitetty uudet uutiset, kaikki vanhatkin edelleen luettavissa.
Menneestä vuodesta sen verran, että suurimmat tapahtumat meillä oli
Kuplan astutus ja myynti Norjaan, Jipun ja Alexin pentujen syntymä,
Kiiran hankinta Oulusta ja kaninkasvatuksen aloitus. Mukavissa
tapahtumissa kuten ajokokeissa olen saanut olla mukana,
yhdistystoiminta ei aina ole ollut helppoa mutta mieluummin istun
muutaman vuoden vaikuttamassa
kuin pelkkänä nimenä listassa. Yhdistysten rahalla tuntuu ainakin
olevan tapana haihtua, mutta ihan mukavaa että mm. Snj:n talous on nyt
parempivointinen;)
Kammottavaa on se, ettei aktiivinen näyttelyväki pidä mettämiesten
järjestämiä näyttelyitä minään, vaan ainoastaan isoilla näyttelyillä on
arvoa. Olen ollut isossa näyttelyssä, jossa parhaan uroksen valintaan
ryhtynyt tuomari sanoi "minkähän näistä surkeasta valitsisi parhaaksi".
Hän onneksi ei ollut suomalainen. OLISI
järkyttävää kuulla suomalaiselta tuomarilta, ettei pikkunäyttelyssä
kehässä menestyneet koirat menestyisi isossa näyttelyssä. Eikö
laatuarvostelun pidä pysyä koko ajan samalla tasolla riippumatta
näyttelystä? Mutta aika hauskaa, jos tämäkin käännetään mettämiesten
viaksi. Onko mettämiehillä todella niin paljon valtaa, että voivat käskeä
tuomareita arvostelemaan hellemmällä kädellä...? Vai olettavatko
tuomarit, että heidän kuuluu palkita tietty määrä, oli sitten taso mitä
tahansa. Muistan senkin, kuinka koko ikänsä näyttelyitä kiertänyt
harrastaja moitti mettämiehet näyttelyn opasteista, vaikka sekin
näyttely oli samassa paikassa järjestetty vuosi toisensa perään. Mistä
harrastaja tiesi, että opasteista vastuussa ollut henkilö metsästää... Hyvää alkanutta vuotta kaikille!